Totta vai tarua – hypo vai hyper?

40-vuotta diabeetikkona oli tehnyt tehtävänsä ja alhaisen verensokerin eli hypon tuntemukset olivat kadonneet. Siirryttyäni käyttämään Touejou ylipitkävaikutteista insuliinia sain insuliinituntemukset takaisin. Hypotuntemusten palautuminen oli tervetullut muutos vaikka en niitä toivokaan olevan. Kesän aikana olen ihmetellyt verensokereideni lisäksi miksi kaikki öttiäiset rakastavat minua. Olenko niin ”makea” tyyppi….

Rautakauppa vai ”Prisma” -hypo?

Liikaa insuliinia ja liian vähän syötyjä hiilihydraatteja verrattuna vielä liikunnan määrään niistähän se verensokereiden vaihtelu muodostuu. Välillä kuitenkaan selitystä ei löydy näistä järkisyistä. Facebookin vertaistukiryhmässä olemme löytäneet yhteisiä ”hypopaikkoja”, jotka toistuvat usealla diabeetikolla. Riittää kun käy vaikkapa tietyssä kauppaliikkeessä niin verensokeri laskee jo pelkästään lähestyessä ko. ostoskeskusta. Ja kun se ei aina ole pelkästään tunne vaan myös verensokerimittari tai sensori todistaa verensokerin laskevan. Päivän vitsiltä se kuulostaa, mutta monelle diabeetikolle todellinen tilanne.

Minulla tyypillinen verensokerin selittämätön lasku tulee usein rautakaupassa pitkiä käytäviä kävellessä ja samalla miestäni etsien. Johtuuko hypoilu pitkistä käytävistä, jotka saavat tuntemaan itsensä eksyksissä olevaksi, tuleeko siellä aukean paikan kammo vai mistä on kysymys? Jotkut tuntevat ”Prisma -hypoa” ja niin minäkin. Tuotesijoittelu on pitkien käytävien varrella ja valaistus on erilainen kuin pienissä lähikaupoissa. Voiko valaistus vaikuttaa silmien kautta verensokerin käyttäytymiseen? Vai onko kyseessä vain paikan suuruus? Jos ei muualla niin pitkissä ja hitaasti etenevissä kassajonoissa hypoeväiden, ostosten joukossa olevan banaanin tai peräti hyllystä kassajonossa otetun lakupatukan syöminen tuntuu nololta ja herättää muissa asiakkaissa epäileviä katseita. Silloin ei auta muu kuin syödä se lakupötkö ja laittaa liukuhihnalle käärepaperi maksua varten. Diabetes -tunnuksen kanssa on helpompi selittää miksi on näin joutunut toimimaan.

Välillä mietin aiheutanko itse verensokerin laskemisen jännittämällä tilanteita, joissa en pääsekään syömään mitään hiilihydraattipitoista. Näin kävi viimeksi ollessani silmäpoliklinikalla sinänsä pienessä operaatiossa, kun silmääni pistettiin kortisonikapseli. Verensokeri laski moneen kertaan odottaessani omaa vuoroani ja vielä itse operaation aikanakin. Poliklinikan kahvio oli kiinni ja omat hypoevääni olin jo syönyt, mutta kiitos HUS Silmäklinikan hoitajalle, jolta sain hänen itselleen iltavuoroon välipalaksi varaamansa pillimehun.

Miksi tietyissä tilanteissa verensokeri nousee liian korkealle ja ollaankin hypereissä?

Liian vähän insuliinia, liikaa hiilihydraatteja tai tulehdussairaus ovat ne normaalit syyt korkeaan verensokeriin. Adrenaliini ja muut stressihormonit vaikuttavat myös. Toisilla ne nostavat ja toisilla laskevat verensokeria. Jostain syystä minulla tuntemus nykyään on samantyyppinen vaikka verensokeri olisi liian alhaalla eli alle 4 mmol tai noussut yli 10 mmolin. Hikoiluttaa ja on muutenkin nihkeä olo. Jos olettaisin, että on hypo ja söisin lisää, niin kohta olisi verensokeri sitten jo vaikka missä. Silloin kun testikäytössäoli Freestyle Libre glukoosisensori mittaaminen oli helppoa, miehenikin sen osasi tehdä. Tarvitsi vain skannata mittarilla sensorin päältä ja se oli siinä. Perinteisesti mittaamalla on kaivettava esille verensokerimittari, liuskapurkki ja lansetti, jolla saa sormenpäästä sopivan kokoisen veripisaran puserrettua näkyviin. Viimeksi mittasin verensokeria isohkon kauppakeskuksen käytävän kaiteen päällä. Onneksi ei tipahtanut kenenkään päähän.

Onko sinulla samanlaisia selittämättömiä hypotuntemuksia, jotka tulevat aina samoissa paikoissa? Kiitos, jos jätät viestiä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä