Ykkönen on kakkonen
Tiedän olevani huono vertaistukihenkilö. Minun pitäisi estottomasti vaalia tyypin 1 diabeetikkojen etuja ja keskittyä antamaan tukeni samoin diagnosoiduille. Mutta olen havahtunut huomaamaan, että sillä on väliä, mihin diabetestyyppiin meidät luokitellaan.
Tyypin 2 diabeetikkoja vihataan ja halveksutaan. Julkinen salaisuus on, ettei kukaan ykköstyyppi halua tulla sekoitetuksi kakkoseen. On paljon hyväksytympää elää ykkösen leima otsassaan. Numerolla kaksi polttomerkityt saavat piilotella ja hävetä sairauttaan. Mielestäni kaikkein julminta on se, että heitä syytetään sairastumisestaan. Itseaiheutettu on puistattavan syyllistävä sana, etenkin jos se rinnastetaan mitenkään diabetekseen.
Voisin olla ihan yhtä hyvin sairastunut toiseen tyyppiin. Voisin olla halveksuttu. Kukaan ei valitse pitkäaikaissairautta ja varmasti kaikki haluaisivat olla terveitä. Yhteisen liittomme mukaan diabetes on joukko erilaisia sairauksia, joita yhdistää energia-aineenvaihdunnan häiriö, joka näkyy kohonneena veren sokeripitoisuutena. Eri diabetesmuotojen erottelu on keinotekoista ja kaikkien diabetestyyppien sisällä voi olla erilaisia ilmenemismuotoja.
Silti arkielämässä sekä erotteleminen että yleistäminen ovat tosiasioita. Eräässä keskusteluryhmässä paikalle tuli vertaistukea etsivä kakkostyypin diabeetikko. Tarve erottautua väärän tyypin diabeteksesta leimahti välittömästi ja hänet ajettiin tylyin sanoin pois ykkösille tarkoitetusta keskustelusta. Harmistuin hänen puolestaan ja erosin ryhmästä.
Tiedotusvälineet rakastavat diabetesta, koska se on hyvin yleinen ja siitä on mahdollista kehittää lukuisia mediaseksikkäitä ja harhaanjohtavia otsikoita, kuten ”Näin peruutetaan diabetes!” tai ”X selätti diabeteksen”. Näitä tietysti luetaan ja tehdään hämmentävän jouheita johtopäätöksiä naapurin urheilullisesta diabeetikosta tai pikkuserkun paino-ongelmaisesta sisaresta. Aivan kuten sinäkin heti teit.
Joskus minua hävettää olla diabeetikko. Ei siksi, että minua epäilyttäisi kertoa sairaudestani, vaan koska aivan ajattelematta tarkennan olevani tyyppiä yksi ja tunnen jotain helpotuksen tapaista. Syynä ei taatusti ole se, että pitäisin diabetestyyppiäni helpompana hoitaa. Leimautumisen välttely aiheuttaa häpeäni.
Tyypin 2 diabetes on huomattavan paljon yleisempi ja moni sairastaa sitä jopa tietämättään. Tietämättömyys tai kieltäminen voivat olla myös alitajuisia valintoja, joiden taakse piiloutuu leimautumisen pelko. Tämän seurauksena tuleva hoitamattomuus ei paranna sairautta. Pahimmillaan se vain lisää riskiä sairastua diabetesta kylkiäisenä seuraaviin lisäsairauksiin.
Itse haluan pyrkiä yhdistämään, en hajaannuttamaan. Mielestäni tyypin 2 diabetesta ei pitäisi joutua häpeämään yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan diagnoosia. Ykkösenä voin ylpeänä pitää vaatteita, joissa kerrotaan diabeteksesta ja sen hoidosta. Työpaikan menettämisen pelossa moni kakkonen jättää käyttämättä diabetestunnusta, vaikka se voisi hätätilanteessa pelastaa hengen tai nopeuttaa oikeanlaisen avun saantia.
Yleistäminen ja olettaminen tuntuvat pahalta tyypistä riippumatta. Etenkin, jos ihmisen arvottaa siinä sivussa. Niihin voi puuttua jakamalla sinnikkäästi tietoa omasta lähtökohdastaan. Virheelliset käsitykset tulee oikaista ja kertoa diabeteksen olevan hyvin yksilöllinen sairaus.
Kukaan ei voi olla vain yksilö. Emmekä saisi olla me. En usko näihin väitteisiin, vaan haluan olla vertaistukena diabeetikoille ilman tyyppirajoja. Oikeastaan ykkönen on kakkonen, sillä erovaisuudet karsittuna meille jää ainoastaan diabetes.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Maria Rasalahti
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo
Oikeassa olet Reija ja diabetesta on niin monta erilaista kun on sen kantajaakin. Olemmepa sitten ykkösiä tai kakkosia niin reagoimme myös hoitoihin eritavalla. Se mikä sopii yhdelle ei toimikaan toisella. Onneksi yksin ei kuitenkaan tarvitse jäädä sillä vertaistuesta löytyy aina joku joka on kokenut saman tilanteen. Vertaistuki yhdistää muissakin kanavissa ja löytyyhän meitä täältä Deeblogistakin ykkösiä, kakkosia, eri ikäisiä, miehiä, naisia ja diabeteslasten vanhempia.
Kiitos kommentista Maaret. Tämä varmaan oli se, mistä halusin kirjoituksellani muistuttaa.
Hyvä Reija! Kirjoitus täynnä asiaa.
Kiitos Joudou 🙂
Totta, ettei mitään sairautta pitäisi stigmatisoida, vaikutti siihen sitten osittain omat elintavat vai ei.
Ykkös-D:lle on turhauttavaa kuulla kommentteja sivistymättömältä kanssakansalaiselta (joskus jopa sivistymättömältä kakkostyyppiläiseltä) siitä miten ”onpas sulla diabetes mennyt pahaksi, kun joudut pistämään insuliinia” jne. Eihän jokainen kakkostyyppiläinenkään saa tautiaan kuriin ruokavaliolla ja liikunnalla, vaikka kuinka yrittäisi, mutta ykköstyypeistä ei yksikään.
Väsyttää, kun medialle ja ”kansalle” D on D2 lähes poikkeuksetta. Tämän takia täsmennän diabeteksen tyypin ilman häpeilyä, ajattelen sen olevan tiedotustyötä. Diabeteksissa on toki variaatiota enemmänkin kuin kahden sortin verran, mutta jos nyt ensin yleiseen tietoisuuteen saataisiin edes kaksi päätyyppiä.
Ja kun tätä diabetesta ei (näillä näkymin) paranneta eikä peruuteta mun elinaikana. Jos tulisikin joku ihmeparannus, siitä kertovat lehtijutut menisivät alkuun ohi silmien, kun on jo turtunut, ettei ne lehtiotsikot minua kosketa kuitenkaan.
Kiitos kommentistasi Outi! Näin minäkin ajattelen ja siksi koen myös ristariitaisia tunteita tässä asiassa.
Mielestäni ”kansa” ei kuitenkaan ole sivistymätöntä, jolleivat tiedä miten paljon erilaisia variaatioita diabeteksen hoidossa on. Enhän minäkään tiedä tyypin 2 hoidosta juuri mitään.
Moukkamaista sen sijaan on tyypistä riippumatta olettaa jotain. Se ei tunnu kenestäkään mukavalta.
Erinomainen kirjoitus. Jo pitkään on häirinnyt se halveksunta ja loanheitto, jota kakkoset usein saavat osakseen. Erityisen surkeaa on, että niin monet ykköstyypit kunnostautuvat tässä. Mistä se kauna oikein kumpuaa? Syyttely ”itseaiheutetusta sairaudesta” on helppoa, mutta käsi sydämelle: kuinka moni syyttelijä todella pystyy itse siihen elintapojen kurinalaisuuteen, jota he vaativat kakkostyypin diabeetikoilta? Ei ylimääräistä painoa, ei laistamista liikunnasta, ei herkutteluhetkiä. Ja tämän pitää jatkua koko loppuelämän, sillä kakkostyyppihän ei myöskään koskaan parane, niin kuin ei ykkönenkään. Se vain pysyy kurissa, jos pysyy, niin kauan kuin kurinalaista elämää jaksaa noudattaa. Aina ei pysy silloinkaan.
Huomaatteko alla olevissa kommenteissa mitään ristiriitaa?
Tänään terkassa yks mummo tuli mussuttamaan mulle, että silläkin on diabetes! Siis oikeesti!! Sellanen pullanpupeltaja! Sen Itseaiheutetusta Diabeteksesta ei voi puhua samana päivänäkään kun mun oikeesta dm1:stä!! Miten se kehtas?!!
Kuvitelkaa, että Vieläkään maapallon kaikki ihmiset ei tiedä, että D1 voi syödä Ihan Mitä Vaan! Kuvitelkaa! Vieläkin ne tulee kysymään mitä sä voit syödä?!! Ja mähän vedän karkkia ja kakkua!!
Kannattaa muistaa, että ykköstyypin diabetes ei suojaa metaboliselta oireyhtymältä. Huonot elintavat ja liikakilot altistavat ykkösiä ”itseaiheutettuihin” seurauksiin siinä missä ketä tahansa. Jos on tietynlainen geeniperimä ja omat elintavat ja paino eivät ole tip top, syyttelyt ja halveksunta voivatkin kalahtaa omaan nilkkaan.
Hyvä TR (ykköstyypin diabeetikko), sinä ymmärsit, mitä yritin kirjoituksellani viestittää. Kiitos siitä 🙂
En usko, että kyse on kaunasta, vaan pikemminkin siitä pelosta, että joutuu samaan ”sylkykuppiin” kakkostyyppien kanssa. Mielestäni kuitenkin olisi arvostettavampaa mennä kupin eteen ja torjua syytökset kuin katsoa toiseen suuntaan tai osallistua syyttelyyn.
Tää on hyvä kirjoitus. Mie olen juuri saanut uuden elämänkumppanin insuliini kynien ja verensokerimittarin myötä (diabetes-diagnoosin) ja paljon uutta ja ihmeellistä on opittavana.. Vertaistensa etsiminen on vaan melko vaikeaa kun en kuulu kumpaankaan päätyyppiin. Olen LADA ja siitä ei tunnu kukaan puhuvan yhtään mitään missään.. Tuohon oon vaan törmänny tosi monessa paikassa täällä netin ihmeellisessä maailmassa että pidetään 2tyypin diabeetikkoa jotenkin huonompana.. 🙁
Kiitos kehuista Kitina! On kurjaa, ettet ole vielä löytänyt vertaistukikavereita. Yllättävän usein LADA-tyyppiinkin jo törmää. Mielestäni on olemassa tasan niin monta erilaista diabetesta kuin on diabeetikkojakin.
Hei Reija!itse olen sairastanut tyypin 2 Diabetesta jo 1v.huomasin oireet siitä että jatkuva jano,tahaton laihtuminen,näläntunne,väsymys aterioiden jälkeen,heikentynyt näkö,jalkasäryt,päänsärky,painajaiset,yöhikoilu,katkokävely,ylävatsakivut,selkäkipu,liikaa valkuaisainetta kertynyt virtsaan,pahoinvointi,mielialan vaihtelut,jne…meillä on myös suvussa tyypin 2 diabetesta ja olen perinyt tämän sairauden isältäni ruokavaliosta olen jättänyt kokonaan vehnän syönnin pois,koska se nostaa minulla verensokereita 4.8.2015 sain omalta lääkäriltä diagnoosin ja 2.7.2015 tehtiin sitten sokerirasituskoe jossa otettiin ensin verikoe,seuraavaksi minun piti juoda 75g sokeriliuosta joka oli pahaa 2h.päästä verensokeri oli yli 11 16.0mmol/l ja sain Diabetes diagnoosin,purskahdin samantien itkemään, että voiko tämä kokoasia olla totta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan?syön jokapäivä metforem lääkkeitä 1 tabletti aamulla ja 1 iltapäivällä painoin ennen 94kg olen laihtunut liikunnan ja ruokavalion avulla lähtöpainosta ainakin 10kg paljon tsemppiä teille muillekkin diabeetikoille ja hyvää syksyä.
Kiitos kommentistasi Emmi! Diabetes-diagnoosi tuntui varmasti aluksi kamalalta. Onneksi ajan kanssa hoitoon tottuu, ja sairaudesta tulee vähän kuin ”matkakumppani” joka kulkee mukana elämässä. Hyvää syksyä myös sinulle!
Sain myös tyypin 2 Diabeteksen lisäksi Lada diagnoosin
Niin totta! Jako on aikansa elänyt ja vanhaan luokitteluun on esitetty tutkimusten pohjalta muutosta jo joitakin vuosiahttp://www.fimm.fi/fi/tiedote/1519975885
Tyypistä 2 luopuminen ja diagnoosien muuttaminen varmaan parantaisi hoitoa ja säästäisi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan kustannuksia. Toivottavasti luokittelu saadaan pian tälle vuosituhannelle, jos siitä ei kokonaan hennota luopua.