Yleinen 9.6.2015 Maaret Weide

Mieheni äidin Hilma -täti oli pitkäikäinen neiti-ihminen. 100-vuotis päivillään hän kertoi pitkän ikänsä salaisuudeksi, että hän oli koko ikänsä syönyt ”potkivasta kalasta tehtyä ruokaa” – siis tuoreista ja puhtaista ruoka-aineista tehtyä konstailematonta ruokaa. Potkivasta kalasta hiukan nykyaikaisesti kurkumalla, mustapippurilla ja valkosipulilla maustetut hauki ja ahven -fileet maistuvat meidänkin perheessämme kesäisin. Etenkin ne ensimmäiset haukifileet kun ne tänäkin vuonna paistettiin heti katiskasta nostamisen ja perkaamisen jälkeen. Samaan aikaan keitettiin uudet perunat, muutama paikkakunnan lähikanalan kananmuna ja paikallisen lähituottajan salaatista, kurkusta ja tomaateista tehty salaatti. Olin melkein jo valmis huutamaan rappusilta, että ”syöm…” vaan enpäs huutanutkaan, jotain vielä puuttui. Salaatti oli viimeistelemättä, mutta ei hätää kumpparit jalkaan ja pihapiiristä hakemaan salaatin mausteet – vuohenputkenlehtiä, muutama isomaksaruohonlehti ja pari mantelilta maistuvaa pihlajansilmua. Nyt olin valmis huutamaan ”SYÖMÄÄÄN ja nopeasti tai ruoka jäähtyy”. Parasta loma-aikaa maalla on touko-kesäkuun vaihde, linnut visertävät, käki kukkuu, taivaanvuohi mäkättää ja kuikkapariskunta purjehtii rantalaiturin ohitse. Toivottavasti ei vain ala huutamaan, sillä kuikan huuto tietäisi sadetta.

Varmasti jo arvasitkin, että suomalainen kala ja lähiruoka ovat perheeni sydäntä lähellä. Alkukesä on ihanaa aikaa vaikka usein silloin onkin vielä viileää, mutta ainahan voi laittaa lämmintä vaatetta päälle. Ja sitä lähintäruokaa löytyy omasta pihasta (sieltä mistä ei ruohonleikkurilla ajella). Kevään ja alkukesän ”hortat”, vuohenputken vielä supullaan olevat lehdet, sileäreunaiset voikukanlehdet, aamukasteiset, pienet poimulehdet päätyvät salaatin joukkoon. Ja ”rentunruusun”, maitohorsman punertavat ensimmäiset versot – nehän ovat kuin parsaa. Valmistuskin samalla tavalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mantelinmakuisia pihlajan silmuja tulee napsittua ulkona liikkuessa suuhun, samoin koivun hiirenkorvia ja ketunleipiä. Heräävä luonto on täynnä maistuvia herkkuja – ilman lisäaineita ja lisättyjä sokereita. Sopivia herkkuja diabeetikoillekin.

Tomaatteja, kesäkurpitsoita ja yrttejä kesäksi

Kaksi tomaatin ja yksi kesäkurpitsan -tainta istutettiin kasvamaan vanhan hirsiaitan kivisen muurijalan kupeeseen. Samaan paikkaan, jossa anoppini oli aikoinaan kesätomaatit kasvattanut. Kivijalka lämpiää kesällä hyvin ja kypsyttää makeat tomaatit. Ruohosipuli, persilja, basilika, timjami, oregano ja kirveli varmistavat keski- ja myöhäiskesän yrttitarjonnan.

Joskus kuulee sanottavan, että diabetes rajoittaa ruoka-aineiden valintaa tai ei voi enää koskaan syödä mitään hyvää. Olen eri mieltä. Joka vuosi pyrin tunnistamaan yhden uuden kasvin, jonka voin lisätä kevään ja kesän herkuhetkiini. Tänä vuonna se oli isomaksaruoho.

Rentukoita Helluntaiksi

Isälläni oli tapana 1950-luvulla kerätä Helluntaina äidilleni hääpäivän kunniaksi iso kimpullinen rentukoita ojan varrelta. Helluntai on myös sitä samaa aikaa keväästä, jolloin katiskasta saadaan niitä potkivia kaloja.

Tänä vuonna rentukat kukkivat lähes keskellä järveä – siltä ainakin rannalta katsoessa näytti.

 

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä