28.4.2015 Sari Pihlava

Kaljan keskikulutus ja uudet aivot

Onhan se – ikää kuusi vuotta, eikä ihan suotta. Sen verran vahva elämänkokemus kuusivuotiaalle tyttärelleni on jo kertynyt, että hän näkyy ohjeistavan minua monessa asiassa.

***

Ollaan yhdessä lenkillä, lapsi pyöräilee ja minä kävelen reippaasti. Kuusivuotiaan pyöräilyvauhti on sen verran kova, että hän joutuu odottelemaan minua joka risteyksessä. Selvästi lapsi mielisi vähän vauhdikkaampaa menoa ja huutaa valmis suunnitelma mielessään:

”ÄITIIIII! Onko sulla juoksutissikkäät?”

Myöhemmässä vaiheessa loikoillaan sohvalla. Telkkarissa mainostetaan uutta, patterikäyttöistä jalkaraspia. Lapsi katsoo mainosta erityisen keskittyneesti ja kommentoi:

”Tuollainen sinun äiti pitäisi kyllä hankkia. Näytäs nyt niitä jalkoja!”

Kerron jalkojeni olevan poikkeuksellisen hyvässä kunnossa, olenhan nyt muistanut rasvata niitä päivittäin. Vaan ei auta, lapsi kiskaisee sukat jalasta ja jatkaa:

”Katso nyt näitä railoja, kyllä näille pitäisi jotain tehdä!”

Illalla käväistään vielä kaupassa. Lähikauppaa on yhtä aikaa laajennettu ja pidetty asiakkaille avoinna. Myytävät tavarat ovat vilistäneet paikasta toiseen, ja tuttuja tuotteita on ollut vaikeaa löytää. Tilanteen seurauksena on saatu jännittäviä (lue: uuvuttavia) kauppareissuja. Erään seikkailun päätteeksi pyysin lasta jäämään kärryjen viereen odottamaan, koska piti vielä käydä etsimässä hypojuttuja.  Lapsi ohjeisti minut matkaan:

”Älä sitten äiti eksy! Täällä kyllä muut ihmiset näyttävät löytävän, mitä tarvitsevat.”

Seuraavana aamuna juon kahvia ja luen sanomalehteä. Lehdessä on artikkeli suomalaisten keskioluen kulutuksesta. Juttua on kuvitettu viivakaaviolla, jossa näkyy, miten keskioluen kulutus on vaihdellut eri vuosina. Kuusivuotias kulkee ohitse, näkee vilauksen tutun oloisesta kaaviosta ja kommentoi:

”Mitä! Ovatko äidin verensokerikäyrät päässeet lehteen?”

Ennen töihin lähtöä lapsi saapuu vielä luokseni piirroksen kanssa. Puhekuplan muotoiselle muistilapulle on piirretty ympyränmuotoinen viivahässäkkä. Innokkaasti lapsi kertoo:

”Katso äiti, mitä minä piirsin. Ne on aivot. Sinä saat ne!”

***

Että näin. Hyvää työpäivää vain minulle. Mahtaa se nyt sujua, kun on uudet aivot ja kaikki!

Ajatuksia elämästä ykköstyypin diabeetikkona, kirjoitettu vuosina 2015-2018.

Kommentit tähän postaukseen

    1. Avatar photoSari Pihlava

      Monet hyvät jutut menevät varmasti minultakin ohi korvien arjen pyörteissä. Mutta monesti saa kyllä yllättyä, kun kuusivuotiasta keskittyy kuuntelemaan.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: